Viikon kasvi – Valeriaana
Rohtovirmajuuri – Valeriana officinalis
Rohtovirmajuuri eli valeriaana on vanha, rauhoittava lääkeyrtti. Hyväntuoksuiset kukat ovat vaaleanpunaiset tai valkoiset. Se on melko hyvä mesikasvi perhosille.
Rohtovirmajuuri on yleisimmillään Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa, mutta ulottaa levinneisyysalueensa Keski-Suomen rajoille saakka. Rohtovirmajuuren alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rantaniityt ja jokitörmät, mutta se on huomattavasti yleistynyt levitessään ihmisen raivaamille kosteille ja multaville niityille.
Virmajuurista lähtee (etenkin kuivattaessa) kuvottava lemu, suurissa kasvustoissa kävelykin voi aiheuttaa suoranaista pahoinvointia. Syypää on isovaleriaanahappo, joka kuuluu jalkahienkin koostumukseen. Kollikissojen mielestä haju on vallan vastustamaton ja saa ne kevättalven kiima-aikaan vastaavaan hurmokseen: eläin saattaa kaivaa juuria maasta, piehtaroida kasvin päällä ja syödäkin sitä. Muinaisegyptiläiset, joiden pyhän eläimen virmajuuri sai näin valtaansa, kunnioittivat kasvia suuresti.
Virmajuurirohto vaikuttaa ihmisiinkin, mutta päinvastoin kuin kissoihin eli rauhoittavasti. Tätä vaikutusta on käytetty niin levottoman mielen, sydämen kuin mahankin tyynnyttämiseen. Aikojen kuluessa virmajuurta on käytetty melkeinpä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin – kasvin suomalainen nimikin sisältää yhden hoitokohteen, virman eli epilepsian, kaatumataudin. Tieteellinen sukunimi on johdettavissa latinan teonsanasta valere, ’pystyä’ tai ’olla vahva’, mikä heijastaa suurta luottamusta kasvin voimiin. Vielä nykyäänkin rohtovirmajuuri on vaikuttavana aineena apteekkivalmisteissa ja kasvi on aktiivisen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena.
Hatanpäällä rohtovirmajuuri kasvaa maustemaalla, jossa kasvatetaan kolmeakymmentä yksi- ja monivuotista yrttiä ja hyötykasvia.
Näyteruutuja lannoitetaan luonnonlannoitteella, joka sisältää kanankakkaa ja merilevää.
Kirjoittaja: Erja Virkkunen
Lähteet:
rotvallin molemmin puolin.