Usein kysyttyä

Mikäli oma kotikatusi on lumisateen jälkeen aamulla auraamatta, emme ole vielä sinne asti ehtineet. Auraamme kotikulmasi kyllä. Ilmoittaminen ei valitettavasti nopeuta tätä, koska auraamme kadut yksi kerrallaan. Jos ongelmia on edelleen usean päivän jälkeen, ilmoitathan tilanteesta palautejärjestelmän kautta.

Hoidamme kadut kunnossapitoluokituksen mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä. Ajoradat on jaettu liikenteellisen merkityksen perusteella kolmeen ja jalankulun ja pyöräilyn väylät kahteen kunnossapitoluokkaan. Katujen ja muiden väylien hoitoluokat ja toimenpiderajat löydät karttajärjestelmä Oskarista (Oskari – kunnossapitoluokat) karttaa suurentamalla ja viemällä hiiren halutun kohdan päälle.

Jos lumisade kestää pitkään, voi joskus käydä niin, että pääsemme asuntokaduille vasta päiviä lumisateen loppumisen jälkeen. Koska pääkadut ja suurimmat kokoojakadut on lain mukaan pidettävä auki työmatkaliikenteen turvaamiseksi, joutuu aurauskalustomme joskus palaamaan takaisin pääkaduille, vaikka kaikkia asuntokatuja ei olekaan ehditty aurata.

Kadulta auratut lumet jalkakäytävälle:

Kunnossapito- ja puhtaanapitolain 4 § (15.7.2005 / 547):

” Tontinomistajan velvollisuutena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena poistamalla jalankulkua haittaava lumi ja jää sekä huolehtia liukkaudentorjumisesta jalkakäytävällä ja liukkauden torjumiseen käytettyjen kiviaineksen poistamisesta jalkakäytävälle. Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen viereen kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru lumettomana ja jäättömänä.”

Auraamme jalankulun ja pyöräilyn väylät kunnossapitoluokituksen mukaisessa järjestyksessä. Ajoradan auraamme yleensä ensin, jotta saamme aurauksen yhteydessä jalkakäytävälle ja pyörätielle lentäneen lumen pois. Jos auraisimme jalkakäytävän ensin, joutuisimme tekemään työn uudestaan, koska ajoradan auraus heittäisi lumen takaisin.

Pääreitit pyrimme aina saamaan kuntoon ennen työmatkaliikennettä. Talven aikana on kuitenkin joitain sellaisia kelejä, jolloin pyöräteiden kunto ei ole hyvä.

Aurattavan lumimassan on mahduttava jonnekin. Kun tien vierellä on jo valli, lumi purkautuu tonttiliittymään. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan ohjaamaan lumen pois liittymistä, mutta tästä huolimatta lunta purkautuu väistämättä avoimeen tilaan auratessamme.

Tonttiliittymiä on todella paljon. Yhden aukaisu on pieni juttu, mutta jos ne kaikki haluttaisiin avata, olisi kalustoa lisättävä suuresti. Talvikunnossapitoon kuluisi silloin useita miljoonia euroja nykyistä enemmän veronmaksajien rahaa.

Tienpidossa vastuu jakautuu kiinteistöjen ja kunnan välillä: Me auraamme ajoradan ja tonttiliittymään muodostuneen aurausvallin poistamisesta vastaa kiinteistö. Vastuunjako on kirjattu katukunnossapitolakiin. Kunnossapito- ja puhtaanapitolain 4 § (15.7.2005 / 547): ”Tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta”

Lumelle tulee varata paikka omalta tontilta. Lunta ei saa siirtää tontin alueelta kaupungin katu- tai puistoalueille. Myös aurausvallista tuleva lumi on sijoitettava tontille. Tarvittaessa lumi on kuljetettava lumenvastaanottopaikoille. Velvollisuudet koskevat myös tontin vuokraajaa.

Jokainen aurauskerta ei tuo yhtä paljon lunta kadun eri puolille. Pyrimme tasaamaan tilannetta jokaisen kohteen mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ei jokaisella kadulla onnistu, syynä voi olla myös tuulisella säällä satanut lumi, joka kasaantuu epätasaisesti.

Jos höyläämme kadun ”tiekarhulla”, nousee kaduilta liittymiin huomattava määrä jäänomaista lunta. Tällöin pyrimme puhdistamaan tukkeentuneet liittymät pääosin lumesta tai muulla tapaa minimoimaan syntyvät vallit. Muulloin tonttiliittymän vallinpoisto kuuluu aina kiinteistölle.

Tiiviisti rakennetuilla alueilla parkkipaikat vähenevät, sillä lumi pitää saada mahtumaan jonnekin. Autoilijan tulee etsiä autolleen pysäköimiseen sallittu paikka. Vallin olemassaolo ei anna lupaa pysäköidä väärin.

On kelejä, jolloin yötyö on meille ainoa mahdollisuus saada kadut kuntoon ennen työmatkaliikenteen alkua. Yötyönä auraamme, hiekoitamme ja kuormaamme lunta keskeisiltä paikoilta. Yöaikaan auraaminen on myös turvallisempaa ja nopeampaa kuin päivällä. Liikennettä on vähemmän kuin päiväsaikaan ja tarvittaessa myös lumensiirrossa oleville kuorma-autoillemme jää työskentelytilaa.

Lumen auraaminen ja talvikunnossapito aiheuttavat melua, jota pidetään usein häiritsevänä erityisesti aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Auraus aloitetaan yleensä heti lumisateen alettua tai aamuyöstä, jotta väylät ovat auki aamulla. Auraus on välttämätöntä turvallisuuden ja liikkumisen kannalta. Väylät on saatava käyttökuntoon ennen aamun ruuhkatunteja ja liikenteen seassa töiden tekeminen on paikoin hankalaa ja jopa mahdotonta. Toisin sanoen, jos työt aloitettaisiin vasta kello 7:00 niin aamuliikenne olisi ongelmissa.

Aikaisella auraamisella vältytään myös siltä, että töitä ei tehdä silloin kun liikkeellä on paljon pientä liikkujaa. Päiväaikaan sijoittuvien lumisateiden vuoksi talvikunnossapitoa joudutaan kuitenkin suorittamaan myös liikenteen seassa, jolloin liikkujilta toivotaan työlle ymmärrystä.

Vaikka kyseessä on välttämätön työ, toistuva, kohtuuton ja sopimattomaan ajankohtaan (esim. pikkutunneille) ajoittuva melu voi olla häiritsevää. Vaikka itse auraaminen meluaa, pysyvä lumipeite vaimentaa kaupungin taustamelua useita desibelejä.

Yöaikaan kello 22.00–7.00 saa häiriötä aiheuttavia töitä tehdä vain perustellusta syystä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi lumen auraus ja kuormaus, raitiotien kunnossapitotyöt sekä monet tie- tai raidealueilla tehtävät rakennustyöt. Jätekuormaus voi alkaa jo kello 6:00.  

Yötyöt ovat hyvin kiusallisia, mutta niille on lähes aina selkeä peruste, eivätkä ne yleensä kestä pitkään. Tyypillinen peruste on se, että työ on tehtävä hiljaisemman liikenteen aikana, jotta haitat julkiselle liikenteelle ovat varmasti ennen aamua ohi. Esimerkiksi pahan lumimyräkän aikana kalusto ei ehdi yhtä aikaa joka paikkaan, joten yötöitä joudutaan joskus tekemään jopa viikkojen ajan.

Torjumme liukkautta katujen kunnossapitoluokituksen mukaisessa järjestyksessä. Joskus hiekoituksessa on viivettä rajallisen kaluston vuoksi, sillä kunnostettavia väyliä on määrällisesti paljon. Lisäviivettä tuo se, että hoidamme osan hiekoituksesta samalla koneella kuin auraus. Näin pääsemme hiekoittamaan vasta aurauksen jälkeen, kun auralaite on vaihdettu hiekoituslaitteeseen.

Usein sään lauhtuessa hiekoitushiekka uppoaa jäähän. Kun sitten pinta taas yön aikana jäätyy, katu voi olla liukas. Tällöin pyrimme joko hiekoittamaan kadun uudelleen tai karhentamaan jäätyneen pinnan, jolloin edellisenä päivänä levitetty hiekka nousee pintaan ja toimii jälleen liukkaudentorjunnassa.

Turvallista liikkumista voidaan edistää parhaiten yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa: me hiekoitamme väylät kohtuullisessa ajassa tarpeen tullen, ja liikkuja valitsee liukumattomat jalkineet sekä huomioi aamuisen liukkauden mahdollisuuden kelin vaihdellessa.

Pyöräteistä:

Peruslaatukriteereinä käytämme Suomen kuntaliiton julkaisua ”Alueurakointi yleinen tehtäväluettelo 2003”, jonka mukaan mm:

– Kuivaa irtolunta ja sohjoa sallitaan 3 cm (A-luokan väylät) ja 5 cm (B-lk)

– A-luokan väylät on hoidettava klo 7 ja 16 mennessä ja B sen jälkeen, kun A-luokan väylät on hoidettu. Tavoitteemme on hoitaa ne työvuoron aikana.

Sepelistä ja sen renkaita puhkovasta vaikutuksesta tulee palautetta. Valitettava tosiasia on, että sepeli on käyttötarkoitukseensa peilaten paras materiaali. Luonnonhiekka pölyää enemmän, eikä se ole yhtä hyvää torjumaan liukkautta. Suolaharjaus ei ole kustannustehokasta tai toimi väylillä, joiden pintaan on tarkoitus jättää pieni lumipeite asfaltin, murskeen tai kiveyksen suojaksi. Lisäksi on hyvä muistaa, että väylillä liikkuu paljon jalankulkijoita, myös eroteltujen pyöräkaistojen puolella. Yksi kaatumistapaus voi tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kaikki Tampereella puhjenneet renkaat yhteensä, puhumattakaan inhimillisistä haitoista.

Käyttämämme hiekoitussepeli on kalliosta murskattua kiveä. Se on liukkaudentorjunnassa pyöreää hiekkaa huomattavasti tehokkaampaa terävyytensä vuoksi. Rakenteensa ansiosta se ei vieri helposti kadulta pois ja antaa hyvän pidon. Sepeli on edullisempaa kuin hiekka, eikä se aiheuta keväällä yhtä paljon katupölyä.

Pistosuojatut karkeakuvioiset polkupyörän renkaat kestävät parhaiten talviajossa.

Vaikka lumi ja jää ovat sulaneet lämpimien päivien aikana, on yöllä usein pakkasta ja kostea asfalttipinta jäätyy liukkaaksi. Tämä on tärkein syy jättää sepeli paikoilleen.

Liukkaudentorjunta jakaa mielipiteitä ja osa pyöräilijöistä toivoo liukkaudentorjuntaa, osa ei. Tämä on havaittavissa mm. kunnossapidon saamissa palautteissa. Hiekoitustoiveeseen vaikuttaa mm. se, että onko pyörässä nastarenkaat vai ei. Liukkaudentorjuntatoiveita saadaan pyöräväyliltä varsinkin silloin, kun nastarenkaidenkin pitävyys on rajallista eli kun väylän pinta on jäässä ja jään päälle on satanut kevyttä lunta, tai kun jäälle on sulanut tai satanut vettä.

Myös rakenteellisesti- tai viivalla eroteltuja pyöräteitä hiekoitetaan kelitilanteen mukaan. “Liiallista” liukkaudentorjuntaa pyritään välttämään jalankulun ja pyöräilyn väylillä varsinkin silloin kun väylän pinnalla on kengän/renkaan alla pitävä pakkaslumi. Varsinkin rakenteellisesti pelkkään pyöräilyyn valjastetuilla väylillä liukkaudentorjuntaa on pyritty minimoimaan lakiin perustuvat vastuut kuitenkin huomioiden.

Kaupungilla on lakiperusteisia velvoitteita torjua liukkautta sen kunnossapitovastuulle kuuluvilla alueilla. Liukastumisia sattuu myös polkupyöräväylillä.

Ei valitettavasti voida. Kaupungilla on lakisääteinen velvollisuus aurata ja torjua liukkautta kaikilla hoidettavilla väylillä, jotta liikkuminen olisi turvallista kaikille kulkutavoille ja kaikenikäisille. Liukastumiset ovat yleisiä talviajan tapaturmia, joten liukkautta on torjuttava aina, kun pinnat kuluvat liukkaiksi tai sää niin edellyttää.
Osittain hoidettu väylä ei olisi turvallinen ratkaisu: kulkutila kapenisi ja vastaantulijoita väistäessä kulkija voisi joutua liukkaalle alueelle, jota ei välttämättä huomaisi pimeässä, märällä tai lumen alta. Siksi väyliä ei voida hoitaa ”puoliksi”.

Pulkkaa ja kelkkaa voi kuitenkin vetää monilla puisto- ja ulkoiluväylillä, joita ei talvihoideta, ja joilla lumiolosuhteet säilyvät luonnollisina.

Katujen kevätsiivous on tasapainoilua katupölyn torjunnan ja yöpakkasten tuoman liukkauden välillä. Pahimmillaan katupölykausi on yleensä maalis–huhtikuussa. Aloitamme hiekoitushiekkojen poistamisen heti, kun se on mahdollista vaarantamatta jalankulkijoiden turvallisuutta. Sään sallimissa rajoissa pesemme ja harjaamme katuja imulakaisu- ja harjakoneilla. Käytössämme on aina kaikki kalusto ja henkilöstö, sillä tavoitteena on saada hiekka pois mahdollisimman nopeasti.

Ensin puhdistamme hiekasta bussireitit ja suuret valtaväylät, jotka pölyävät eniten ja aiheuttavat suurimmat haitat. Pölyä on paljon myös vilkasliikenteisissä kaupunkikeskuksissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä ja liikennettä on enemmän. Keskitämme puhdistustoimet aluksi ensisijaisesti näille alueille, mutta hoidamme myös kaikki muut. Kokonaisuudessaan siivousurakka kestää arviolta noin kuusi viikkoa.

Pyrimme minimoimaan katupölyn määrän.

Katupölykausi alkaa yleensä jo maaliskuussa, mutta pahin aika on edessä huhtikuussa. Emme voi nostaa hiekkaa kuivana, eikä meillä ole mahdollisuutta käyttää vettä apuna hiekannostossa yöpakkasten aikaan. Sään sallimissa rajoissa pesemme ja harjaamme katuja imulakaisu- ja harjakoneiden avulla. Käytössämme on aina kaikki kalusto ja henkilöstö. Katujen kevätsiivous on tasapainoilua katupölyn torjunnan ja yöpakkasten tuoman liukkauden välillä.