Viikon kasvi: Pioni
Pioni – Paeonia
Pioni kuuluu vanhoihin perinneperennoihin. Euroopassa pionien kasvatus on alkanut viimeistään 1500-luvulla, mutta Kiinassa jo paljon aiemmin. Suomeenkin pioneja on tuotu jo 1600-luvulla. Vuoripioni on vanha lääkekasvi, ja Elias Tillandz mainitseekin sen nimellä Caatuvaisen taudin juuri vuonna 1683. Nimi viittasi epilepsiaan, johon kasvin juuresta ja siemenistä on aikoinaan tehty lääkettä.
Suomen samoin kuin monen muunkin Euroopan kielen pionin nimitykset johtuvat kasvin latinankielisestä nimestä paeónia, joka puolestaan tulee kreikasta. Se pohjautuu parantavaa ja hoitavaa tarkoittavaan adjektiiviin.
Luonnossa tavataan määritystavasta riippuen 25-40 pionilajia Aasiassa, Euroopassa ja läntisessä Pohjois-Amerikassa. Kiinanpioni on puutarhojen yleisin pionilaji. Sen lajikkeita sekä kiinanpionin ja muiden pionilajien välisiä risteymiä on tuhansia.
Toukokuun lopussa avautuvat jo kaukasianpionin vaaleankeltaiset terälehdet, sitten ovat vuorossa tilli-, kartano- ja kuolanpionit. Kesäkuun puolivälissä kukkivat kerrannaiset tarhapionit.
Pionit viihtyvät aurinkoisella paikalla. Istutusohje yleiselle kiinanpionille: kasvualustan tulee olla läpäisevä, 50 cm syvä. Istutuskuopan pohjalle laitetaan lannoitetta, palanutta karjanlantaa, kanankakkaa tms. Taimi istutetaan samaan syvyyteen kuin se ruukussa oli. Lopuksi kastelu, muutoin pioneja kastellaan vain tarvittaessa, muutaman kerran kesässä.
Eri lajeille on erilaisia istutus- ja hoito-ohjeita.
Kirjoittaja: Erja Virkkunen
Lähteet:
Juhanoja, Orrainen, Räty, Särkkä, Uimonen: Viheralueiden suomalaiset perennat, 2023
rotvallin molemmin puolin.