Viikon kasvi: Pihlajat

Pihlajat ovat kesävihantia, hyönteispölytteisiä, yksikotisia puita tai pensaita.  Kukinto on leveä kertahuiskilo, kukat tavallisesti tuoksuvia ja valkoisia. Pihlajan voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä kuten kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia ja mehiläisiä. Siementen kypsyttyä linnut, mm. tilhet, rastaat, punarinnat, taviokuurnat ja punatulkut, syövät marjoja ja samalla toimivat siementen levittäjinä.

Pihlajanmarjojen happamuus vaihtelee suuresti eri puissa. Jos ketun mielipidettä kysyy, niin marjat ovat happamia. Pihlajanmarjat sisältävät paljon C-vitamiinia, ja niistä valmistetaan muun muassa hilloa ja hyytelöä. Puuaines on kovaa ja joustavaa, sekä kauniin kellanruskeaa ja hyvin kiillottuvaa.

Pihlajaa pidettiin ennen pyhänä puuna, joka suojasi ja vartioi. Sen kaatamisen uskottiin tuottavan huonoa onnea. Pihlajan uskottiin myös suojaavaan taloa salamaniskuilta, olihan pihlaja ukkosenjumalan puolison Raunin pyhä puu. Paimenen pihlajainen sauva suojasi karjaa susilta ja muilta vaaroilta.

Pihlajia tunnetaan yli 90 lajia. Ne kasvavat melkein missä vaan, mutta jäävät pieneksi kuivilla ja laihoilla mailla. Aukeilla paikoilla pihlaja kasvaa leveäksi, monirunkoiseksi puuksi, mutta metsässä kasvaessaan pihlaja jää usein toisten puitten varjoon. Pihlajat voidaan jakaa suvullisesti lisääntyviin sukuihin (esim. Aria, Sorbus) sekä risteymäsukuihin (esim. Hedlundia, Scandosorbus).

Arboretumissa on ’pihlajamaa’ perennamaasta noin 80 m etelään, Vihilahden suuntaan. Aukiolla on mm. saksanpihlaja, jonka lehdet ovat alta paksulti vaaleakarvaisia.  Arnoldinpihlajassa ’Kirsten Pink’ on vaaleanpunaiset marjat, helmipihlajassa valkoiset.  Marjapihlajalla on näyttävät, tummanpunaiset marjat.  Aukiolta löytyy myös kotipihlaja ja suomenpihlaja.

Kirjoittaja Erja Virkkunen

Lähteet:  martat.fi ja luontoportti.com sekä Suomen puu- ja pensaskasvio 2021, Väre, Saarinen, Kurtto, &  Hämet-Ahti