Ajankohtaista

Viikon kasvi: Japaninsiipipähkinä

Japaninsiipipähkinä – Pterocarya rhoifolia

 

Jalopähkinäkasveihin (Juglandaceae) kuuluvalla siipipähkinällä on näyttävät, saarnimaiset lehdet ja pitkät, roikkuvat hedelmänorkot, joihin siipipalteiset pähkinät ovat kiinnittyneet. Siipipähkinän pähkinöissä on syötävää tuskin enempää kuin kotoisen mäntymme siemenissä, eivätkä ne muistuta juuri nimeksikään serkkujaan saksanpähkinää tai pekaania. Koristeelliset norkot kuitenkin antavat puulle loppukesästä hyvin omaleimaisen ilmeen. Ruskistuvat siemennorkot pysyvät puussa vielä pitkään lehtien putoamisen jälkeen.

Nimensä mukaisesti kasvi on kotoisin Japanista, jossa se luontaisesti kasvaa kosteilla paikoilla, kuten järvien ja jokien varsilla. Kasvaessaan siitä tulee koristeellinen, leveälatvuksinen puu.

Siipipähkinä tarvitsee ravinteikkaan, kostean ja syvämultaisen kasvupaikan. Maan eteläisimmissä osissa laji menestyisi ilmeisesti melko hyvin myös kosteassa savipitoisessa maassa. Siipipähkinän suurin ongelma on sen arkuus keväthalloille, jolloin hallaöinä lehdet hyvin helposti paleltuvat mustuen. Hallanarkuus tulee ottaa huomioon kasvupaikkaa valittaessa.

Puut ovat komeimmillaan pihojen ja puistojen suojaisilla paikoilla, kuten rakennusten seinustoilla, metsän reunassa tai erityisesti veden äärellä kasvaessaan.

Juglandaceae-heimon puut ovat tunnettuja arvokkaasta puuaineestaan. Saksanpähkinästä saatava pähkinäpuu aseenperissä ja korulippaissa tai hikkoripuutavara tennismailoissa ovat tästä hyviä esimerkkejä. Myös siipipähkinöillä on mielenkiintoinen tummanruskea rungon poimuja ja oksakohtia aaltoillen myötäilevä sydänpuu ja kontrastina kirkkaan vaalea pintapuu.

 

Lähteet:

 

mustila.fi

maatiainen.fi

Kotikulmat kuntoon
rotvallin molemmin puolin.