Tampereen Infra tekee HIC-testauksensa itse – tavoitteena turvalliset leikkipaikat ja sopiva huoltoväli

Tampereella on yli 200 lähi- ja alueleikkipaikkaa ja -puistoa. Näitä täydentävät myös koulujen ja päiväkotien leikkialueet. Leikkipuistojen tarkoitus on tarjota monipuolisia, viihtyisiä, ja turvallisia leikkiympäristöjä asukkaille. Kuten muutkin yleiset alueet, leikkipaikat tarvitsevat huoltoa ja turvallisuuden tarkistamista tasaisin väliajoin.

Yksi turvallisuuden testaustapa, niin rakennusvaiheessa kuin sen jälkeenkin, on HIC-testaus. Head Injury Criterion on autoteollisuudesta tuttu termi, jota käytetään kuvaamaan kiihtyvyyttä suhteessa iskun voimakkuuteen. Leikkipaikoilla tarkoitus on testata, että jos lapsi tipahtaa esimerkiksi kiipeilytelineestä, kuinka suuri riski on pään vammaan iskun seurauksena. Iskun voimakkuuteen vaikuttaa toki tippumiskorkeus, mutta myös pohjan rakenne ja joustavuus.

– Tampereen Infralla oma laitteisto HIC-testausta varten on kohtuullisen tuore. Ennen testauspalvelua ostettiin, mutta nyt muutaman vuoden ajan sitä on tuotettu omana palveluna, kertoo toimintapaikkojen tarkastaja Mikael Rauhansalo.

Erilaiset alusta-vaihtoehdot käyttäytyvät eri tavoin – selvityksessä ajan ja sääolosuhteiden vaikutus

Leikkipaikat toki rakennetaan lähtökohtaisesti turvalliseksi. Huomioon otetaan leikkivälineen korkeus, joka määrittää alustapaksuuden ja sen alla olevan maa-aineksen, soran raekoon ja määrän. HIC-testausta tehdään puistoissa muutaman vuoden välein.

– Leikkialueilla on oikeastaan kahdenlaista alustaa: synteettistä ja orgaanista. Synteettisiä vaihtoehtoja on esimerkiksi kumirouheesta valettava turva-alusta ja hiekkatekonurmi, kun orgaanisia vaihtoehtoja ovat hiekka ja sora, ja vähän uudempana turvahake, luettelee Rauhansalo.

– Synteettisiä materiaaleja pidetään yleisesti huoltovapaampana, sillä turvasora ja hake liikkuu ja siirtyy helpommin pois paikaltaan leikkijöiden mukana. Hiekka myös kuluttaa leikkivälineitä nopeammin. Toki orgaaniset materiaalit ovat taas rakennusvaiheessa yleensä edullisempia vaihtoehtoja, hän jatkaa.

Testauksella halutaan siis varmistaa, että alusta pysyy turvallisena, mutta mitä HIC-testauksessa tarkemmin halutaan selvittää?
– Tavoitteena on kerätä tietoa siitä, kuinka esimerkiksi aika, sääolosuhteet ja routiminen vaikuttavat eri rakenteisten alustojen joustavuuteen – miten maa-aines käyttäytyy pinnan alla ajan kuluessa. Näin voidaan prosesseja parantaa ja ylläpitää leikkipuistoja oikea-aikaisilla kunnostustoimilla, selventää Rauhansalo.

– Tämä on mielenkiintoinen prosessi lähteä seuraamaan ja keräämään omaa dataa. Näin voimme ehkä lopulta rakentaa siten, että maamme vaihtelevat sääolosuhteet ja routiminen ei paljoa vaikuta joustavuuteen. Toki laskelmia ja hypoteeseja tehdään, ja on tehty, mutta käytäntö ei aina vastaa teoriaa, hän hymyilee.

Vaikka informaatiota pitää kerätä vielä pitkään ennen kuin mitään varmoja johtopäätöksiä voidaan vetää, on jonkin verran jo saatu mielenkiintoista tietoa:
– On selvinnyt että soran tiivistyminen ei olekaan niin merkittävää ajan myötä, kun mitä olemme arvelleet. Hiekanvaihtoja ei tarvitsekaan tehdä tällä tietoa aivan niin usein, hän selittää.

Lapsenmielisyydestä hyötyä mittausprosessissa

Testaus suoritetaan puolipallolla, joka painaa keskivertolapsen keskivertopään verran. Mittalaitteistoon kuuluu kolmijalkateline, jolla nostetaan testikappale pudotuskorkeuteen. Pudotuskorkeuden määrittää valmistajan ilmoittama maksimiputoamiskorkeus. Pudotettavan pallon sisällä on mitta-antureita, jotka lähettävät informaatiota ohjelmistoon, jota voidaan tarkastella puhelimelta tai tabletilta. HIC-raja-arvoksi on määritetty 1000. Jos testauksen tuloksena tulee siis 1000 tai yli, on kyseessä varsin korkea riski lievään päävammaan.

– Yleisesti on ollut keskustelussa, pitäisikö standardin raja-arvoa laskea, ja Tampereen kaupungilla vaatimustaso uudiskohteille on alhaisempi kun tuo raja, selventää Rauhansalo.

Testauksessa pitää joskus käyttää luovuutta, että leikkipuistot pystytään pitämään varmasti turvallisena.

– Tämä työ vaatii joskus kykyä katsoa maailmaa kuin lapsi. Vaikka välinevalmistaja suunnittelee ja määrittää vaikkapa kiipeilytelineissä kiipeilyalueet ja maksimikorkeudet, lapset näkevät mahdollisuuksia kaikkialla. He saattavat haastaa itseään sellaisissakin paikoissa ja korkeuksissa, mitä ei ole varsinaisesti suunniteltu kiipeilyyn. Turvallisuuden vuoksi meidän täytyy kuitenkin testata myös nämä korkeudet. Tietystä lapsenmielisyydestä on siis myös hyötyä, hymyilee Rauhansalo.

Kirjoittaja Hipu Sallinen