Härmälänojan putkitus vaihtumassa avo-ojaan – tavoitteena tulvatilanteen helpottaminen ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen

Tampereen Messukeskuksen luoteispuolella, Härmälänojalla, on ollut vilskettä vuodenvaihteesta lähtien. Pärrinkosken ja Härmälänrannan välistä, rummuissa kulkenutta suljettua ojaa avataan osittain avo-ojiksi. Hanke on osa Tampereen kaupungin hulevesihallintastrategiaa, joka on otettu käyttöön 2023.
– Kaupungin hulevesiohjelmassa on tavoitteena avata umpiputkituksia, eli maan alla putkissa kulkevia ojia avouomiksi. Härmälänoja on yksi näistä valtaojista, jota pyritään avaamaan, kertoo Tampereen kaupungin hulevesiasiantuntija Pekka Heinonen. Hankkeessa työnjohtajana toimiva Lassi Hannula Tampereen Infralta jatkaa:
– Kyseinen paikka on tulvimisherkkää aluetta. Vaikka ollaan linnuntietä kohtuullisen matkan päässä Pyhäjärvestä, korkeusero sen pintaan ei ole suuri, ja alue on haastava etenkin sulamisvesien tai kovien sateiden aikaan.

Hanke osa Tampereen kaupungin hulevesistrategiaa

Hannula on työnjohtajan roolissaan Tampereen Infralla kohtuullisen tuore, vaikka onkin kasvanut rooliinsa Infralla jo muutaman vuoden. Hän on ollut hankkeessa mukana alusta asti, ennen joulua tapahtuneista valmistelutöistä lähtien.
– Tarkoituksena on tehdä hulevesille enemmän tilaa. Ilmastonmuutoksen myötä sadanta ja valunta on lisääntynyt, eikä putkituksiin mahdu määräänsä enempää vettä. Kun rajoittavia rakenteita on vähemmän, tulvintaa on myös vähemmän. Avo-ojat antavat enemmän liikkumavaraa vedelle: pieni nousu tämän muotoisessa avo-ojan vedenpinnassa on verrattain suuri litramäärällisesti, hän kertoo ratkaisun taustoista.
– Vastaavanlaisia ratkaisuja ja muutoksia on tehty muuallakin Härmälänojalla, lähempänä Pyhäjärveä. Avo-oja tulee olemaan leveimmillään noin 11 metriä, ja tämänkertainen urakka-alue on 300 metriä pitkä, jatkaa hän hankkeen ja alueen ominaispiirteistä.

Avo-ojituksilla tuetaan myös luonnon monimuotoisuutta

Tulvatilanteiden helpottaminen ei ole ainoa syy, minkä takia avo-ojituksia tehdään Tampereella.
– Myös hulevesijärjestelmien tarkastus ja ylläpito on paljon helpompaa avo-ojissa kuin maan alla kulkevissa umpiputkissa, kertoo kaupungin hulevesiasiantuntija Heinonen. Muutokset siis pelaavat tulevaisuuden pussiin: mahdolliset muutos- ja ylläpitotyöt tulevat olemaan edullisempia, eikä niistä koidu esimerkiksi alueella liikkuville ihmisille niin paljon häiriötä ja haittaa.
– Tärkeänä päätöksiä ohjaavina tekijöinä on toki myös luonnon monimuotoisuuden tukeminen. Usein umpiputket hankaloittavat tai estävät esimerkiksi ekologisia yhteyksiä,  esimerkiksi kalojen vaellusta. Härmälänojalla vaellusesteiden poistaminen ja vähentäminen edesauttaa muiden eliöiden liikkumisyhteyksiä. Kaupungin strategiassa tämä on ollut myös kantavana voimana, työnjohtaja Heinonen summaa.

Hanke edennyt hyvällä aikataululla – märissä olosuhteissa

Työmaalla on aloitettu valmistavat työt ennen vuodenvaihdetta. Tässä vaiheessa rakennettiin esimerkiksi kiertotie jalankululle ja pyöräilylle. Märkä ja pehmeä maa on aiheuttanut omat haasteensa tekemiseen.
– Aloitimme vesakon poistolla pienellä koneella, sillä painavampi työkone olisi uponnut liikaa pehmeään maahan. Vesakonpoiston jälkeen päästiin rakentamaan työnaikainen kulkutie, joka kesti sitten suuremmatkin työkoneet, Hannula selittää. Kulkutie rakennettiin tasan siihen kohtaan, missä ojan oli tarkoitus kulkea, ja aina sitä myöten kun ojaa on kaivettu, on kulkuväylää siis kaivettu alta pois. Kaivettua huoltotietä ja maa-ainesta on taas siirretty ojan viereen siihen jääväksi huoltotieksi. Avo-ojan kaivaminen aloitettiin linjan pohjoispäästä, ja sen kuivana pitämiseen on täytynyt käyttää järeitä uppopumppuja  ja rakentaa työmaa-aikaisia patoja.

Mielenkiintoinen ja näyttävä työvaihe oli uuden siltarummun asennus

Halkaisijaltaan yli kaksimetrinen ja 20 metriä pitkä putki nostettiin paikalleen helmikuun lopussa, ja sen päältä kulkee kävely- ja pyörätie Ilmailunkadulta kohti Vähäjärenpuistoa. Kevyenliikenteenväylä saatiin auki normaalille liikenteelle 4.3.
Märkä maa aiheutti tässäkin haasteensa, kun rummun asennuspäivän aamuna rumpukaivossa olikin taas jo metrin verran vettä.
– Sanotaanko niin, että vesi ei ole helpottanut elämää, Hannula hymähtää.
– Vaikka ideaali olisi ollut vähän vähempivetinen talvi, olisi toki jäinen maa aiheuttanut taas omanlaiset haasteensa, hän jatkaa hymyillen. Ojan pohjaa ja reunoja on tehty sitä mukaa, kun ojaa on kaivettu eteenpäin. Seuraavana työvaiheena on kaivuun jatkaminen ja edessä olevan täyttömaavallin kaivaminen auki.
– Kaivamista on paljon, sillä valli on kolmimetrinen, ja ojan pohjan pitää olla niin ikään kolme metriä ympäröivän maanpinnan alapuolelle. Toki itse kaivuutyö on sitä perustyötä, mitä tässä tehdään, Hannula kertoo.
Hannulan puheissa kuuluu intohimo tekemiseen ja välittäminen yhteisestä kaupunkiympäristöstä. Hänen tekemisessään tiivistyy hyvin Tampereen Infran arvot ja ajatus siitä, että tätä työtä tehdään kaikille kaupunkilaisille.
– Toivon mukaan näillä toimilla saadaan hillittyä ojan valunta-alueen tulvimista – ja ehkä vaelluskalatkin tykkäävät, hän päättää hymyillen.

Kirjoittaja: Hipu Sallinen
Haasteteltu: työnjohtaja Lassi Hannula / Tampereen Infra & hulevesiasiantuntija Pekka Heinonen / Tampereen kaupunki