Hakkisenpuistikon mikrometsä tuo iloa silmälle ja on keino ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

Hervantajärvelle Hakkisenpuistikkoon, pientaloasutuksen keskelle, on noussut tänä keväänä harvinainen mikrometsä. Vastaavista metsistä on kokemusta maassamme vasta muutaman vuoden takaa, ja niitä on perustettu tähän mennessä tiettävästi Keravalle ja Kotkaan. Tampereen Infran suunnittele ja toteuta -urakkana rakennettu mikrometsä on Tampereen kaupunkiympäristön palvelualueen tilaama pilottihanke.

Mikrometsä hiilinieluna ja monimuotoisuuden tukijana kaupunkiympäristössä

Mikrometsät ovat yleensä kaupunkiympäristöön perustettuja pieniä, tiiviisti istutettuja metsiköitä. Pohjana suunnittelulle ja toteutuksella on japanilaisen kasvitieteilijä-kasviekologin Akira Miyawakin (1928–2021) jo 1970-luvulla kehittämä menetelmä. Mikrometsien tarkoituksena on mukailla luonnontilaista metsää, jossa pienellä alueella kasvaa lähekkäin useita puita ja pensaita. Näin istutettuna puut kilpailevat valosta toistensa kanssa ja kasvavat nopeammin. Euroopassa mikrometsiä on toteutettu vapaaehtoisvoimin ainakin Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa.

Mikrometsät voivat olla suurena apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa muun muassa hiiltä sitomalla ja hulevesiä imeyttämällä sekä mikroilmastoa viilentämällä. Mikrometsät tukevat myös kaupunkiympäristön monimuotoisuutta, ja lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia.

Puuvalinnoilla mukaillaan lähimetsille tyypillistä puustoa

– Suunnittelutyö Hakkisenpuistikkoon tehtiin viime syksyn ja talven aikana. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa, ja metsikkö oli valmis jo toukokuussa, kertoo Tampereen Infran laskenta- ja suunnittelupäällikkö Katja Nikkilä.
– Metsikköön on istutettu erikokoisia puita: niiden rungonympärys vaihtelee kuudesta senttimetristä kolmeenkymmeneen senttimetriin. Osa niistä on jo siis hyvinkin isoja! Myös erilaisia pensaita on istutettu puiden väleihin. Heinä- ja elokuussa mikrometsään istutetaan vielä metsätaimia suunnitellun 3 kpl /m2 istutustiheyden saavuttamiseksi, kertoo istutustoimista Nikkilä.

Hakkisenpuistikkoon ei istutettu perinteisiä puistoon yleisesti kuuluvia nurmipintoja, sillä ne vaatisivat jatkuvaa hoitoa eivätkä tue luonnontilaisen metsän ideaa. Osa alueesta on muotoiltu kummuiksi, ja pintaa peittää osin hiekkakate, osin kuorikate. Kate estää rikkakasvien kasvua ja sitoo myös kosteutta maaperään. Metsikön läpi mutkittelee käytävä, jonka varrelta löytyy penkki ja infotaulu, jossa kerrotaan mikrometsiköstä ja valituista puu- ja pensaslajeista. Syksyllä metsän reuna-alueelle kylvetään silmien ja  pölyttäjien iloksi kuivan paikan matala niitty. Myös Hatanpäällä kaadettuja lehmuksia on tuotu lahopuiksi pienelijöitä tukemaan.

– Lähistöllä on suuria metsäalueita, jotka ovat lehtomaista kangasmetsää. Tätä alueelle tyypillistä lajistoa on mukailtu metsikön puuvalinnoissa. Metsikköön istutettiin muun muassa raudus- ja hieskoivua sekä metsämäntyä ja -kuusta. Suomen luonnonvarainen pensaslajisto on suppea ja monet niistä ovat myrkyllisiä eivätkä täten sovellu käytettäväksi puistoissa, joten pensasvalikoimaa on täydennetty myös koristepensailla. Alussa maasta nousee varmasti yksivuotisia rikkakasveja, ja alue vaati intensiivisempää hoitoa, mutta metsikön kasvun myötä hoidontarve vähenee. Aluskasvillisuuden kehittymistä seurataan kunnossapidon yhteydessä ja määritetään minkä annetaan kasvaa ja mitä pyritään poistamaan., kertoilee Nikkilä lajivalinnoista ja metsikön toiminnasta.

Vihreät keitaat asutuksen keskellä mahdollisesti yleisempiä tulevaisuudessakin Tampereella

Infran työmaapäällikkö Jussi Suominen valottaa projektia urakoinnin puolelta:
– Hakkisenpuistikko rajautuu omakotitalotontteihin kahdelta puolelta, joten pohjatöiden teko täytyi suorittaa niin sanotusti perältä päin, siirtyen peruuttaen koko ajan ulospäin. Normaalistihan mielellään tehdään niin, että pohjat tehdään koko alueen laajuudelta, kerros kerrokselta siirtyen alimmasta pintaa kohden, mutta tässä piti niin sanotusti “maalata itsensä ulos huoneesta”, kertoilee hän.
– Tämä oli sinänsä hyvää harjoitusta meille, sillä tämän tyylistä voi olla luvassa jatkossakin. Siinä mielessä hyvä opettelumetsikkö!, Suominen sanoo. Lopputulos miellyttää häntäkin:
– Usein rakennetut viheralueet ovat hieman raa’an näköisiä heti valmistuttuaan, ja kestää hetki, ennen kuin se pääsee täyteen kukoistukseensa. Hakkisenpuistikko on todella hieno jo ilman sinne tulevia metsitystaimia, hän hymyilee.
Nikkilä odottaa innolla, kuinka mikrometsä alkaa kasvaa ja kehittyä:
– On kiehtovaa päästä seuraamaan mikrometsän kehitystä ja minkälaiseksi se muotoutuu vuosien saatossa. Tampereella on tehty valtuustoaloite mikrometsien lisäämiseksi, ja on hienoa, että Hakkisenpuistikko on tästä esimerkkikohteena.

Kirjoittaja Hipu Sallinen