Aurakuskin päivä

Infrarakentaja Rami Moisio käynnistelee pimeässä aamussa kuorma-autonsa Rollikkahallilla Pyynikin syleilyssä. Luotettavassa Scaniassa on hiekoittaja perässä, aura koneen alla. Radiossa soi Nostalgia, ja Moisio säätää musiikin tason sopivaksi lämpimässä ohjaamossa. Aurakuskin päivä on alkanut.

Matka käy kohti omaa, tutuksi tullutta aluetta Pispalassa. Totuttuun tapaan ensisijaisesti hoidetaan bussilinjat, sitten jalkakäytävät ja muut kulkureitit. Muiden infrarakentajien kanssa suunnitellaan aamuisin ja tauoilla tehtäväjärjestystä, jotta ei tehdä turhaa työtä: jos jalkakäytävät tehtäisiin ensin, kohta tieaura heittäisi lumet takaisin jalankulkijoiden riesaksi. Kun on 37 vuotta kokemusta näistä töistä, nämä asiat sujuvat jo aika automaatiolla. Tietää jo heti nenänsä ulos ovesta laittaessa, suolataanko tänään, vai hiekoitetaanko, se kun riippuu paljon pakkasesta: liian kovalla pakkasella suola ei toimi. Eikä suolaa jalkakäytävillä oikeastaan käytetä muutenkaan.

Pispala on mäkistä aluetta, ja tiet, jotka on aikoinaan ajateltu hevoskärryille, ovat kapeita, ja paikkoja lumen kasaamiseen on vähän. Vaikkei lunta olisikaan tullut paljon, saa joka päivä katsoa rinteiden kunnon ja lisätä sepeliä, jotta autot eivät jää sutimaan mäkiin. Nämä kadut ovat tulleet Moisiolle tutuksi, ja kertynyt tietotaito auttaa pitämään kulmat kunnossa.

Aikaisia aamuja ja kelien mukaan menemistä

Mikäli lunta on tullut paljon, saatetaan työt aloittaa jo vaikka aamukahdelta, vaikka normaalisti työaika alkaakin viideltä. Etenkin keskustassa työskentelevät kollegat saavat aamun tunneista asti tehdä työtään vilkastuvan liikenteen keskellä. Homma aloitetaan aikaisin kahdestakin syystä: jotta tiet olisivat mahdollisimman laajalti lumettomat aamun liikenteelle, mutta myös siksi, että liikennettä olisi vähemmän ja lumien auraukset sujuisivat jouhevammin. Mitä enemmän tiellä on muita liikkujia, sitä hitaampaa työnteko on.

Talvet tuntuvat muuttuneen vuosikymmenten aikana; sää on käynyt vaihtelevammaksi. Pakkaslunta on mukava ja kevyt aurata, mutta esimerkiksi tämän talven vaihtelevat kelit ovat olleet haastavampia. Kun lunta tulee kerralla kokonaisen talven verran ja keli menee plussan puolelle, sitten pakastuu, ja taas lämpenee, ovat huoltohommat todella haastavia.  Kun keli on mutkikas, tuntuu siltä, että pitäisi olla joka paikassa yhtä aikaa, mutta kiireellä ja hosumalla ei hyvää jälkeä tule. Kiireessä ei tule töitä tehtyä huolella, ja saattaa vaikka kolhia laitteensa aidanseipään hosuessaan.

Haastavaa, silti palkitsevaa työtä

Aina silloin tällöin näkee keskustelupalstoilla ja muualla, kuinka ihmetellään, miksi juuri tähän paikkaan on laitettu lumikasa, tai miksi juuri tiettyä katua ei ole aurattu. Ymmärrettäväähän se on, että turhauttaa, kun liikkuminen hankaloituu tai on raskasta. Auraajilla on tietyt järjestykset, joissa hommia tehdään, lähtien liikkeelle bussireiteistä ja siitä pikkuhiljaa muille reiteille. Joskus lunta tulee vaan niin paljon, ja sellaisina aikoina, että se on suorastaan mahdoton tehtävä. Mikäli joku reitti on aurattu jo aamukolmelta, ja koko aamun on tupruttanut lisää lunta, on tie jo aamuseitsemältä uudelleen tukossa. Kahdeksan tunnin työpäivään mahtuu kuitenkin rajallinen määrä työtä, ja kelit eivät noudattele työaikoja. Olisikin hienoa, jos lumentulo loppuisi viimeistään siinä vaiheessa, kun me käynnistelemme auramme Rollikkahallilla!

Hyvää tehdään siinä työajassa, missä voidaan ja ehditään. Eikä mistään tule niin mukava mieli, kuin siitä, että on onnistunut tekemään päivän tehtävät hyvin, ja ihmiset pääsevät kulkemaan omiin menoihinsa. Ei tätä olisi tullut tehtyä kolmeakymmentäseitsemää vuotta, mikäli työ ei itse palkitsisi. Pispala on hieno paikka tehdä, kun päivä alkaa valjeta, ja korkeiden mäkien päältä näkee pitkälle kaupungin yli.

Kun päivä lähenee loppuaan, haetaan tarvittaessa hiekkakuorma valmiiksi seuraavaksi aamuksi. Hallilla tarkastetaan laitteiston kunto, öljyt ja hydrauliikan toimivuus – ehkä pestään kiesi, jos on kovin rapainen. Kaikki on hyvä olla valmiina, että päästään heti seuraavana aamuna käymään hommiin. Työpäivän jälkeen suunnataan kotiin. Nuorempana saattoi jaksaa katsoa vielä kymmenen uutiset, mutta ei enää: unille mennään iltauutisten jälkeen. Iltapäivä ja alkuilta menee Moisiolla normaaleissa arkiaskareissa – ehkä jopa oman pihan lumia auratessa, jos ilmojen herrat ovat niin päättäneet.

Kirjoittaja Hipu Sallinen